Hönnän tarina alkoi huhtikuulla 2026 un pyysin Kimerakin Kimmoa rakentamaan pihaani kasvihuoneen ”kaikesta vanhasta ja käytetystä” Muutama viikko myöhemmin Kimmo soitti ja kertoi Laukkasen Timolla olevan pari päivää aikaa tulla rakentamaan ”Hönnääni” Enpä ollut koskaa tuota sanaa kuullut ja googletuksen jälkeen tekoaly kertoi sanan kuvaavan ” Savon murteessa pientä majaat, tönöä, mökkiä tai muuta sympaattista ja vaatimatonta rakennelmaa”. No sellainen siitä on tarkoitustin tulla – ja tuumasta toimeen.

Sittemmin tekoäly tunnistaa Hönnä-sanan myös toukokuun Taito Ylä-Savon Betonitaidetta sisään ja ulos kurssilta missä tein Hönnän kuningatteren betonipatsaan puutarhan vesisuihkua varten. Tällä hetkellä työ edelleen kesken. Kurssilla ehdin tehdä savimuotin ja siihen kipsin päälle. Nyt odotan kokonaista vapaapäivää jolloin voisin avata kipsimuotin, poistaa saven ja valaa muotin betoniin.

Rakennusvaiheessa idea eli koko ajan rakennus tarpeiden ja ajatusten mukaan.
Alustavasti minulla oli varattu noin 10 vuotta sitten puretun asemapuistossa sijaitsean päiväkodin ikkunoita 8 kpl ja yksi ovi. Loput piti sitten jostain haalia. Onneksi sattuman kautta varastoista löytyi upeita ja erikokoisia ikkunoita joita sitten Timon kanssa suunniteltiin asennettavaksi.

Tomaatin taimet (noin 20 kpl) ostin innoissani Jauhiaisen puutarhan upeista valikoimista jo monta viikkoa ennen Hönnän valmistumista ja sittenpä niitä roudattin hallaöiltä edestakaisin ulos ja saunan pukuhuoneeseen.
Ennen sisustamista viiksekäs puolisoni maalasi kaikki puuosat ja sitten sisustamaan.
Ajatus kaiken aikaa on ollut – puolet kasveille ja puolet hengailuun.
Niinpä toisella puolella on rakennuspaljuissa ja ruukuissa tomaatit, kurkut ja chitli, toisella puolella tuolit, pöytä ja tietenkin radio. Koskapa nuo paljut ei niin kovin kauniit ole, piilotin ne vanhan puhkikuluneen pallavalakanan sisään.